Jag känner mig otroligt taggad inför den insmygande våren i år.

För det första är det roligt att få hälsa er välkomna till min nya hemsida som vi tillsammans med min nya samarbetspartner VEO har fixat! Stort tack till VEO, tekniskt obegåvad som jag är, hade jag aldrig åstadkommit något liknande själv. Här kan ni alltså i fortsättningen läsa om mitt idrottarliv och tankar om det intresserar 😉 VEO kan bekanta er med här: www.veo.fi. VEO ett framgångsrikt företag från Vasa, som jag är stolt över att få samarbeta med.

För det andra har jag lyckat hålla mig hel i kroppen och fått ihop en bra vinterträningsperiod. För två år den var det just i dessa tider jag åkte på stressfrakturen i lårbenshalsen och förra året var det bihålorna och smalbenet som bråkade. Nu har jag dock lyckat hittat en balans i helheten och trots att prestationssäkerheten och toppformen inte riktigt finns där ännu, känns det som att jag är på rätt väg. Kanske jag har lyckats lära mig något i alla fall?

För det tredje är kalendern nu framöver fylld av roliga utmaningar i form av läger och tävlingar med hemmaträning och lite skola också däremellan. Förr förra veckan flög förbi i Spanien. Orienteringsflytet fanns inte riktigt där men benen fungerade bra och veckan där nere kändes som en riktig starkick på våren- nu kör vi! Förra helgen i sin tur åkte vi till Aalborg med IFK-gänget. Vilken toppen resa i gött sällskap och det var roligt att få träna i Danmark där jag aldrig hade orienterat innan. Tävlings- och träningsresor är nog det bästa med orienteringen och jag ser verkligen framemot alla kommande utmaningar som kommande säsongen har att erbjuda!
Nu tränar jag vidare här hemma i Götet. Solen skiner och kroppen fungerar som jag vill att den ska så det är inte så svårt att hålla ett leende på läpparna.

Ha en solig vecka allesammans!

Penkkiurheilu voi olla ihanaa. On mahtavaa tuulettaa sohvalla kun Suomi tekee maalin ja silmiä hivelevää katsella kun Phelps ui höyhenekevyesti uuteen maailmanennätysaikaan. Muiden onnistumisiin on hienoa samaistua, iloita heidän kanssaan, nähdä kovan työn tulos. Joskus penkkiurheilu voi kuitenkin olla niin sieltä jostain, jos sitä joutuu harrastamaan pakon edessä nimittäin.

Kun sairastuu flunssaan päivää ennen kauden pääkisoja ei penkkiurheilijan rooliin joutuminen juurikaan mieltä ylennä vaan herättää lähinnä kiukkua ja kateutta. Harmittaa. Niin oli allekirjoittaneen kohdalla reilu viikko sitten kun SM-pitkämatka juostiin Jyväskylässä. Taisin jonkun kiukunkyyneleenkin tirauttaa kun päätös jättää kisa väliin oli selvä. No, tulihan niitä gps-käyriä silti katseltua, vaikka harmitti, ja onnituin jopa iloitsemaan monen muun hyvän suorituksen puolesta. Olen kai tajunnut, että eivät muiden onnistumiset ole itseltä pois ja parempi mieli tulee kun iloitsee muiden puolesta sen sijaa, että vain murhetisi omaa tappiota.

Eli. Pitkämatka jäi juoksematta, mutta alkusyksyn menestyssaldo ei onneksi kuitenkaa ihan nollilla ole vaan olen päässyt kouhuviiniäkin palkintokorokkeella suihkuttelemaan. Tsekin Opiskelija-MM:eistä oli kotiintuomisina pronssi-mitali viestistä, pitkältä matkalta 23. sija ja sprintistä hyvät naurut. Pitkällä odotukset oliva aavituksen korkeammat, mutta maastotyypin outous teki tepposet ja teinkin heti alussa huonon reitinvalinnan, joka maksoi aikaa ja jonka mäet tuntuivat jaloissa loppumatkan. Viestimaasto oli jyrkkäpiirteisen pitkänmatkan maaston vastakohta, tasaistä lättyä. Sprintin pohjanoteeraussuorituksen jälkeen näytönhaluja, eikä vähiten itselle, oli ja vihdoin se onnistuminen sieltä tuli. Niin myös joukkuetovereilla ja oli hienoa juosta maaliin pronssimitalisteina Miia ja Maijan kanssa. Ylihauska ja opettavainen reissu kaikenkaikkiaan.

Viikkoa myöhemmin juostiin Euromeeting täällä Göteborgissa ja sprintti ja pitkä olivat meikäläisen ohjelmassa. Ei mennyt ihan putkeen. Liekö ollut vielä pieni happo päällä Tsekin reissun jäljiltä vai mikä, mutta ei ollut suunnistus hallussa, ei sitten ollenkaan.

Sitten alkoi koulu ja arki ja treenit. Niin fysiikka- kuin taitopalaset alkoivat loksahdella paikoilleen lähdin SM-reissuun odottavaisin mielin. Kuten sanottu, hymy hyytyi heti alkuunsa, mutta alkaa nyt reilu viikon lepäilyn jälkeen onneksi vihdoin palata kasvoille. Tällä viikolla taas Suomen reissu edessä ja toivon, että lauantaihin mennessä viimeisetki flunssan rippeet ovat jättääneet kropan ja voin Hollola SM-sprintissä juosta kaksi hyvää suoritusta.

Viikon jatkoja,
Kirsi