Vihdoinkin! Äntligen

Olen tänä vuonna harvinaisen innoissani aluillaan olevasta keväästä.

Ensinnäkin tuntuu huippukivalta saada toivottaa teidät tervetulleiksi tänne mun uusille kotisivuille, jotka olemme uuden yhteistyökumppanini VEO:n kanssa saaneet pystyyn! Kiitos VEO, en olisi itse ikipäivänä saanut mitään näin siistiä aikaan, nämä jutut ei ihan kuulu meikäläisen vahvuuksiin. Täältä voi siis jatkossa lukea meikäläisen kuulumisista ja menoista urheilun saralla, jos kiinnostaa! 😉 VEO:on voitte käydä tutustumassa täällä www.veo.fi. VEO on menestynyt Vaasalais-firma, jonka kanssa olen ylpeä saadessani tehdä yhteistyötä.

Toisekseen olen ehjänä ja pystynyt harjoittelemaan hyvin. Toissa vuonna rasitusmurtuma putkahti kuvioihin näihin aikoihin, viime vuonna oli flunssauupumusta, poskiontelotulehdus ja sääriprobleema. Nyt on paketti kuitenkin pysynyt hyvin kasassa ja vaikka suoritusvarmuus ja terävin kunto eivät vielä tunnu löytyneen ja tuntuu suunta olevan oikea, ehkä tässä jotain on tullut opittua?

Kolmanneksi on kevääksi suunnitteilla vaikka mitä kivoja haasteita kisojen ja leirien sekä siinä välissä perustreenin ja vähän kouluhommienkin muodossa. Toissa viikko Espanjan lämmössä sujui suunnistuksellisesti ailahtelevasti, mutta oli kiva lähtösysäys kevääseen! Viime viikonloppuna matkasimme IFK:n porukalla Aalborgiin ja karttapankki karttui taas kivasti, kun pääsin ensi kertaa suunnistamaan Tanskassa. Kisa- ja leirireissut ovat kyllä suunnistuksen suola, vaikka normiarjestakin tykkään, ja odotankin innolla kevään ja kesän tuomia haasteita.
Nyt treenit jatkuvat täällä Göteborgissa, ei voi kuin nauttia kun kroppa toimii, aurinko paistaa ja mieli lepää!

Aurinkoista loppuviikkoa!

Tulihan se kunnon kesä

Eli treeni-kesää olen vietellyt viime viikot ja ei voi valittaa, kun ilmatkin ovat suosineet ja hauskaa tekemistä riittänyt. Kuusamossa kisattiin FIN5-rastiviikko, josta saldona sprintti-osakilpailun voitto ja paljon hyvää mäkitreeniä.

img_9801

Sitten Vaasaan ja Merenkurkun rastipäiville. Puolivirkeät jalat ja ailahteleva suunnistus ei jättänyt hyvää mieltä, mutta hienoja harjoituksia nuo kisat olivat. Nyt on kyllä virheitä tehty koko loppukauden edestä. Heinäkuun kovan treenijakson kruunasi toissapäiväinen Botniapyöräily-kuntotapahtumaan osallistuminen ja 106:den kilometrin taival sujui rattoisasti auringonpaisteessa. Nyt jalat kattoon ja superkompensaatiota odottelemaan.

Hellivää hellettä,

Kirsi

Kuohuviiniä ja penkkiurheilua

Penkkiurheilu voi olla ihanaa. On mahtavaa tuulettaa sohvalla kun Suomi tekee maalin ja silmiä hivelevää katsella kun Phelps ui höyhenekevyesti uuteen maailmanennätysaikaan. Muiden onnistumisiin on hienoa samaistua, iloita heidän kanssaan, nähdä kovan työn tulos. Joskus penkkiurheilu voi kuitenkin olla niin sieltä jostain, jos sitä joutuu harrastamaan pakon edessä nimittäin.

Kun sairastuu flunssaan päivää ennen kauden pääkisoja ei penkkiurheilijan rooliin joutuminen juurikaan mieltä ylennä vaan herättää lähinnä kiukkua ja kateutta. Harmittaa. Niin oli allekirjoittaneen kohdalla reilu viikko sitten kun SM-pitkämatka juostiin Jyväskylässä. Taisin jonkun kiukunkyyneleenkin tirauttaa kun päätös jättää kisa väliin oli selvä. No, tulihan niitä gps-käyriä silti katseltua, vaikka harmitti, ja onnituin jopa iloitsemaan monen muun hyvän suorituksen puolesta. Olen kai tajunnut, että eivät muiden onnistumiset ole itseltä pois ja parempi mieli tulee kun iloitsee muiden puolesta sen sijaa, että vain murhetisi omaa tappiota.

Eli. Pitkämatka jäi juoksematta, mutta alkusyksyn menestyssaldo ei onneksi kuitenkaa ihan nollilla ole vaan olen päässyt kouhuviiniäkin palkintokorokkeella suihkuttelemaan. Tsekin Opiskelija-MM:eistä oli kotiintuomisina pronssi-mitali viestistä, pitkältä matkalta 23. sija ja sprintistä hyvät naurut. Pitkällä odotukset oliva aavituksen korkeammat, mutta maastotyypin outous teki tepposet ja teinkin heti alussa huonon reitinvalinnan, joka maksoi aikaa ja jonka mäet tuntuivat jaloissa loppumatkan. Viestimaasto oli jyrkkäpiirteisen pitkänmatkan maaston vastakohta, tasaistä lättyä. Sprintin pohjanoteeraussuorituksen jälkeen näytönhaluja, eikä vähiten itselle, oli ja vihdoin se onnistuminen sieltä tuli. Niin myös joukkuetovereilla ja oli hienoa juosta maaliin pronssimitalisteina Miia ja Maijan kanssa. Ylihauska ja opettavainen reissu kaikenkaikkiaan.

Viikkoa myöhemmin juostiin Euromeeting täällä Göteborgissa ja sprintti ja pitkä olivat meikäläisen ohjelmassa. Ei mennyt ihan putkeen. Liekö ollut vielä pieni happo päällä Tsekin reissun jäljiltä vai mikä, mutta ei ollut suunnistus hallussa, ei sitten ollenkaan.

Sitten alkoi koulu ja arki ja treenit. Niin fysiikka- kuin taitopalaset alkoivat loksahdella paikoilleen lähdin SM-reissuun odottavaisin mielin. Kuten sanottu, hymy hyytyi heti alkuunsa, mutta alkaa nyt reilu viikon lepäilyn jälkeen onneksi vihdoin palata kasvoille. Tällä viikolla taas Suomen reissu edessä ja toivon, että lauantaihin mennessä viimeisetki flunssan rippeet ovat jättääneet kropan ja voin Hollola SM-sprintissä juosta kaksi hyvää suoritusta.

Viikon jatkoja,
Kirsi