Vuosi lähenee loppuaan ja näköjään tänne kirjoittelusta on vierähtänyt jo hyvä tovi. Syksy on kulunut hurjaa vauhtia ja paljon on ehtinyt tapahtua. Lyhyesti kuitenkin virsi kaunis:
Syksyn positiiviset:
– SM- hopea erikoispitkiltä
– Viestiliigan voitto Pohjantähden naisten kanssa ja itseltäni monta hyvää viestijuoksua
– Uusi antoisa ja hauska työ ja huiput kollegat
– Kroppa, joka on pysynyt ehjänä
Vähemmän positiiviset:
– Ajoittainen henkinen (ja osittain fyysinenkin) väsymys ja sen aiheuttamat haasteet mm. keskittymisen kanssa kisoissa
– Heikohkot suoritukset muissa SM- kisoissa ja näiltä osin tuloskunnon ulosmittaamatta jääminen
Alla muutama kuva syksyn tunnelmista:
Siinäpä se tiivistettynä. Kokonaisuutena taidettiin kuitenkin plussan puolelle jäädä, jos noita listoja katsoo, vaikka paljon jäikin hampaan koloon ensi kautta ajatellen. Marraskuun alussa uusi treenikausi pyörähti käyntiin ja sen jälkeen arki ja treenit ovat rullanneet ihan mukavasti. Voimajakso lähenee loppuaan ja seuraavaksi olisi tarkoitus siirtää fokus enemmän juoksupuolelle. Vuodenvaihteen jälkeen vähennän hieman töitä minkä uskon helpottavan ajoittaisia aikataulillisia haasteita ja eritoten tuovan lisäaikaa palautumiseen.
Kiitos kaikille tänä vuonna urheiluani tukeneille ja eritoten kiitos pääsponsorilleni VEO:lle taas yhdestä yhteistyövuodesta! Nyt hyvää joulua ja hauskaa uutta vuotta kaikille teille, jotka tänne olette eksyneet!🙂
—–
Det närmar sig årets slut och jag märkte att det verkar ha passerat ett antal månader sedan jag senast skrev hit. Hösten har gått otroligt snabbt känns det som och det har nog hunnit hända mycket. För att sammanfatta det hela lite kort och konsist:
Det positiva:
– FM- silver på ultralång
– Seger i Viestiliiga med SK Pohjantähti damerna och många bra stafettprestationer från min egen del
– Ett nytt roligt och givande jobb med toppenkollegor
– En kropp som hållit sig frisk och skadefri
Det mindre positiva:
– Svårigheter med koncentrationen bl.a. pga. mycket mental (och fysisk belastning)
– Underkända prestationer på övriga FM-tävlingar och för den delen en känsla av att inte få utlopp för formen som nog fanns där
Lite bilder från höstens tillställningar:
Det var väl det. Ser man på listorna så är det ändå betoning på det positiva, men mycket utvecklingspotential inför nästa säsong finns helt klart. Nu har vinterträningen varit ingång i någon månad och det har gått rätt bra hittills. Det styrebetonade perioden börjar närma sig sitt slut nu och därefter blir det mera betoning på löpning och mängd. Ser framemot att få lite mera fart i benen. Efter nyår ska jag gå ner lite i arbetstid också, vilket jag tror blir riktigt bra och kommer ge mer tid åt träning men fram för allt återhämtning.
Stort tack till alla som i år varit och stöttat mig på vägen och speciellt tack min huvudsponsor VEO för ännu ett fint samarbetsår! God jul och ett gott nytt år till er alla som råkat hitta hit!🙂
Kulunut kevät ja kesä ovat olleet aika erilaiset verrattuna normaaliin. Kisojen ja leirien peruunnuttua koronan takia arki on ollut aika rauhallista sisältäen lähinnä treenaamista, syömistä ja lepäämistä. Aika lailla samanlaista arkea kuin normaalistikin treenikaudella. Ihan kuin talvi olisi pidentynyt muutamalla kuukaudella. Kun kisoja peruttiin, monet tavoitteet siirtyivät hamaan tulevaisuuteen, mutta alkuharmituksen jälkeen pidentynyt treenikausi on maistunut ja olenkin pyrkinyt hyödyntämään tämän saadun lisäajan perusominaisuuksien kehittämiseen.
Mökkimaisemissa lenkkeilyä
Kevään aikana olen ehtinyt valmistua lääkäriksi, saada työpaikan ja muuttaa Vaasaan. Muuton myötä vaihtoon meni myös edustusseura. Jatkossa edustan SK Pohjantähden väreissä. Vaikka lähtö IFK Göteborg:sta tuntui monen vuoden jälkeen haikealta, on ollut ilo tulla niin hyvin vastaanotetuksi uuteen seuraan ja porukkaan. Uskon, että ympäristön- ja seuranvaihdos ovat tässä vaiheessa oikeita ratkaisuja, jotka mahdollistavat edelleen kehittymisen.
Nykyinen uusi ja tuleva (?) seurakaveri
Viime viikkoina ohjelmaan on pikkuhiljaa palannut myös leirejä ja kilpailuja. Olen ollut Pohjois-Suomessa keräämässä juoksu- ja suunnistuskilometrejä ja viime viikkoina päässyt vihdoin myös kilpailujen makuun. Näyttää vahvasti siltä, että kotimainen suunnistuskausi toteutuu syksyn osalta. Treenit jatkuvat siis vielä jokusen viikon ja elokuussa päästään taas tosimittelöihin Viestiliigojen ja Sm-kilpailujen merkeissä. Can´t wait!
Pyhä-Luostolla oli mahtavat treeniolosuhteet
Den gångna våren och sommaren har varit väldigt annorlunda jämfört med som det brukar vara. Då alla tävlingar och läger varit inställda har vardagen flytit på enligt följande: ”träna-äta-vila”. Nästan som om vintern skulle ha blivit förlängd i år då det ju är så vinterträningsvardagen vanligtvis ser ut. Många målsättningar har skjutits upp, men efter den initiala frustrationen har träningen rullat på fint och jag har fokuserat på att utnyttja den här ”extratiden” till att utveckla mina grundegenskaper.
Groparna i Hollola erbjuder en utmaning varje gång
Under våren har jag dessutom tagit läkarexamen, landat ett jobb och flyttat till Vasa. I och med flytten blev det även aktuellt med klubbyte och i jag kommer i fortsättningen att springa för SK Pohjantähti. Det kändes vemodigt att lämna IFK Göteborg efter många år i klubben, men det har varit glädjande att bli så väl mottagen till den nya klubben och gänget. Jag tror att miljö- och klubbytet är lösningar som kan hjälpa mig att fortsätta utvecklas som idrottare.
Fördelen med att vara orietenterare är att man får träna i miljöer som denna!
De senaste veckorna har läger och tävlingar så småningom dragit igång igen. Jag har varit i norra Finland och klockan in mycket kvalitetstid både i löpspåret och i skogen och även hunnit inleda tävlingssäsongen för i år. Det ser glädjande nog ut som att den inhemska höstsäsongen blir verklighet. Näst till följer alltså ännu någon vecka med träning och sedan drar tävlingarna igång på allvar med Viestiliiga-tävlingar och FM-tävlingar. Can´t wait!
Kausi 2019 on nyt sitten (vihdoin) paketissa. Tässä syksyn kisakoitokset tiivistettynä:
Nu är 2019 säsongen (äntligen) slut. Nedan följer en sammanfattning över höstens tävlingar:
Salon tuplasprpintissä käynnistelin konetta ylirasitustilan jälkeen. Oli rankkaa ja olin hidas.
Tog en tur till Salo för att försöka få igång kroppen efter överansträningen. Det var tugnt och jag var långsam.
Nousukuntoa ei voinut estää ja Jyvässprintin MC-näytössä vauhti oli jo paljon parempaa ja kotiintuomisina ihan ok 8. sija.
Formkurvan var som tur uppåtgående och i Jyväskylä lyckades jag kapa en 8. plats på WC-testet.
SM-pitkillä menestystä ei tullut. Pari huonoa reitinvalintaa + vielä aika hapuileva maastoaskel = kaukana kärjestä.
FM-lång var ingen framgångshistoria. Några dåliga vägval och ännu otillräcklig fart i terrängen resulterade i en stabil top 20- placering.
SM-sprintissä vauhti alkoi jo muistuttaa kohtalaista, mutta plaketti meni leimaan väärällä puulla.
På FM-sprint började farten redan likna något, men jag tappade plaketten på stämpling vid fel träd.
25-manna oli huikean hauska kisa upealla seuraporukalla niin kuin aina, vaikka voitto liukuikin käsistämme niukasti leimasinvirheen takia. Oli silti kivaa olla mukana kärkikahinoissa.
25-manna var en fest som vanligt, trots att det inte blev någon seger i år på grund av en strulande stämplingsenhet. Det var ändå gött att vara med i tätstriden från start till (nästan) mål.
SM-erikoispitkillä kausi sai hopeisen päätöksen. Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi kautta.
På FM-ultralång fick säsongen en silvrig avslutning. Härifrån känns det bra att fortsätta mot nästa säsong.
Kesäharjoittelu on parhaillaan käynnissä ja ennen seuraavia ajattelin paketoida menneen kevään ja alkukesä muutaman kuva avulla:
Sommarträningen är i full gång men innan nästa tävlingar tänkte jag passa på att summer säsongen hittills med hjälp några bilder:
Kuva: Seppo Väli-Klemelä
Alkukauden harjoittelu oli maastopainotteista ja harjottelin pääasiassa kotona Göteborgissa. Maaliskuussa leireilin Sloveniassa ja huhtikuussa Norjan Östfoldissa. Suomen kisakausi käynnistyi Finnspringissä, jossa juoksin suomalaisista sijalle 8. ihan ok suorituksella.
Under våren var mitt träningsfokus på att utvecklas i skogen och jag spenderade mest tid hemma i Göteborg. I mars var jag på barmarksläger i Slovenien och i april var det norska Östfold som gällde. Finnspring var min första tävling i Finland och där tog jag en 8. placering med ett ok lopp.
Tiomila-viikonloppu Skånessa oli hauska ja ikimuistoinen. Koko ykkösjoukkueemme onnistui mainiosti ja maalissa saimme juhlia kolmatta sijaa. Hyvä me!
Tiomila-helgen i Skåne var rolig och minnevärd som vanligt. Alla vi första laget lyckades leverera och vi kammade hem en tredje plats till slut. Heja oss!
Kuva: Anu Uhotoinen
Seuraavaksi oli muutaman viikon harjoittelujakso, jonka aikana mm. leireilin maajoukkueen kanssa Norjassa. Alkukeväästä kroppa tuntui nihkeältä ja kisavauhdin löytäminen haastavalta, mutta nyt alkoi ns. irrota. Prisma-rasteilla vauhti oli jo erinomaista, mutta sorruin klassiseen yliyrittämiseen ja tein liikaa virheitä. 9. sija ei paljon mieltä lämmittänyt, kun rahkeita olisi ollut paljon parempaan.
Därefter var det en några veckor lång träningsperiod under vilken jag bl.a. var på landslagsläger i Norge. Under våren kändes kroppen seg och tävlingsfarten ville inte riktigt infinna sig, men nu började det äntligen kännas bättre. På Prisma-rastit medeln var det inget fel på farten, men huvudet var inte riktigt på plats. En 9. plats var inte alls det jag ville och hade kapacitet till.
Kuva: Petteri Kähäri
Vikassa Maailmacup-näyttökisassa Rauma-sprintissä tekeminen oli taasen parempaa. Tiukassa kisassa reitinvalintavirhe radan loppupuolella oli kuitenkin kohtalokas ja sija lopulta 8.
I sista Världscup-testet Rauma-sprint höll jag lite högre nivå. I den tajta tävlingen var en större vägvalsmiss mot slutet av banan för mycket och det blev återigen en 8. plats.
Kuva: Suunnistusliitto
Olen alkukauteen pettynyt, sillä näyttökisat sujuivat alakanttiin ja jouduin seuraamaan maailmacupin avauskierroksen maastokisat sivusta. Sprinttiviestiin paikka irtosi ja oli upea kokemus päästä juoksemaan huikea yleisön eteen Senaatintorille ja päästä parhaana suomalaisjoukkueena podiumille tuulettamaan kuudetta sijaa ylläolevalla joukkueella.
Jag är besviken med vårsäsongen i det avseende att jag lyckades inte prestera mitt bästa på testävlingarna och fick därmed ingen plats på första Världscup-rundans skogsdistanser. Däremot fick jag springa sprintstafetten centrala Helsigfors. Det var riktigt coolt att få springa framför en så häftig publik på Senatstorget i Helsingfors och definitivt coolt att vi med laget ovan fick kliva upp på podiumet efter att ha blivit 6. och bästa finska lag.
Kuva: Lars Rönnols
Venloissa vihdoin sain tehtyä tasoiseni suorituksen. Oli helpottavaa juosta hyvä kakkososuus, päästä vaihtamaan selvässä kärjessä ja lopuksi päästä tuulettamaan joukkuekavereitten kanssa hienoa kakkossijaa oltuamme kärkikamppailussa mukana ihan viime metreille asti. Juuri se motivaatiobuusti mitä tuohon väliin kaipasin.
På Venla-kavlen lyckades jag äntligen leverera. Det var en lättnad att springa en riktigt bra andra-sträcka, få växla i klar ledning och tillslut springa in på en andra-plats med detta fantastiska lag som var med i tätstriden genom hela stafetten. Precis den motivationsboost jag behövde.
Kuva: Seppo Väli-Klemelä
Ilo jäi kuitenkin lyhytaikaseksi. Venlojen jälkeen iski flunssa ja sain seurata MM-näyttökisoja kotisohvalta käsin. Harmitti vietävästi, mutta ei auttanut itsku markkinoilla. Nyt olen onneksi taas terveiden kirjoissa ja treenit ovat sujuneet viime kuukauden hyvin. Täältä tullaan taas. Seuraava koitos on ensi viikolla kisattava O-ringen ja siitä tulee mahtavaa.
Jag fick inte glädjas länge då jag typ direkt efter Jukola-helgen drog på mig en förkylning och tvingades följa VM-testerna hemifrån. Nu är jag frisk igen och träningarna har under den senaste måndaen gått bra. Nästa vecka är det dags för O-ringen och det blir toppen.
Miten menee? No, ihan hyvin sanoisin ellei jopa mainiosti. Jalan kuntoutus on sujunut ilman takapakkeja.
Ekat juoksuaskeleet otin juolukuun alussa ja sen jälkeen olen pystynyt lisäämään juoksukilometrejä joka viikko. Ennen joulua keräsin voimaa salilta ja sen jälkeen joululoma ja vuodenvaihde sujuivat hiihto- ja määräpainotteisesti ja nyt olen keskittynyt juoksu- ja suunnistus määrien lisäämiseen. Kouluhommat ovat onneksi pitäneet minut sopivan kiireisenä ja edesauttaneet maltin on pitämistä matkassa.
Tällä hetkellä pystyn jo juoksemaan kahdestikin päivässä ja juoksuttomia päiviä on viikossa 1-2. Viime viikolla pystyin ilokseni myös toteamaan, että juoksu alkaa taas tuntumaan ns. normaalilta ja kivalta eikä semmoiselta takapuolimaassalaahustukselta kuin alussa. Koputetaan puuta, mutta ainakin tähän asti kuntokäyrä on ollut positiivinen. Ekat kisat ja kevään leirirupeama häämöttävät jo muutaman viikon päässä, joten toivotaan että näin jatkuukin! Eikun innolla kohti tulevia koitoksia!
Hur går det? Nåväl, rätt så bra om inte utmärkt skulle jag säga. Fotrehaben har gått bra och utan bakslag.
Sedan de första löpstegen i början på december har jag kunnat öka antalet kilometrar varje vecka. Innan jul blev det rätt många styrkepass på gymmet, under jullovet samlade jag träningstimmar ffa. på skidor och därefter har jag successivt ökat löp- och ol-mängderna. En lagom mängd skolarbete har som tur gjort att jag lyckats bibehålla tålamodet och inte blivit allt för ivrig.
För tillfället ligger jag på 6-7 löppass och 1-2 löpfria dagar i veckan. Förra veckan började löpningen äntligen kännas ”normalt” och bra igen, inte som i början då då alls spänst var borta. Får väl knacka i trä, men just nu känns formkurvan väldit uppåtgående. Hoppas det fortsätter så då första tävlingarna är redan om några veckor och inleder vårens lägerperiod. Det ser jag framemot!
Tänään olisi ollut lähtö Tsekkeihin juoksemaan Maailman cupin finaalikiertuetta, mutta niin vain istunkin kotisohvalla kirjoittelemassa tänne. SM-sprintissä pari viikkoa sitten jalkapöytäni kipeytyi yhtäkkiä karsinnan jälkeen ja finaaliin alkuverkatessani tunsin, kuinka jokin jalkapöydässä napsahti. Tämän jälkeen päkiä ei kestänyt astumista. Finaali oli pakko jättää juoksematta ja kyyneleet silmissä matkasin kotiin peläten pahinta. Enkä turhaan – 3. metatarsaaliluusta löytyi murtuma ja kausi 2018 näin ollen auttamatta ohi. Pettymys oli suuri, koska tunsin päässeeni erittäin hyvään sprinttivireeseen ja nimenomaan näitä loppukauden sprinttejä, SM:iä, Euromeetingiä ja Maailman cuppia, olin syksyn kisoista odottanut erityisen innolla.
Koen ottaneeni isoja kehitysaskeleita suunnistajana kuluneen kauden aikana. Kansainvälisesta top 10:stä jäin vain kahden sekunnin päähän, SM-kilpailuissa olin joka kerta kärkikahinoissa mukana, Tiomilassa vaihdoin kärjessä, ensimmäistä kertaa ikinä tein rastiviikolla joka päivä tasapainoiset juoksut jne. Kokonaisuudessaan suoritustasoni on ollut korkeampi kuin koskaan. Silti tuntuu, että kausi jäi pahasti kesken ja että annettavaa olisi ollut enemmän. Sen aion tehdä ensi vuonna. Nyt kahden viikon palauttelun jälkeen ylijämäenergiaa on alkanut kertyä jo liikaakin, mutta aion antaa sen kertyä vielä jokusen viikon ennen kuin lähden uuteen harjoituskauteen – toivottavasti erittäin palautuneena ja varmasti maltillisempana ja motivoituneempana kuin koskaan.
Kuva/Foto: Sven Alexandersson
Idag skulle jag ha åkt till Tjeckien för att springa avslutande Världscuprundan men istället sitter jag i soffan och skriver detta inlägg. I samband med FM-sprinten för några veckor sedan fick jag plötsligt ont i min framfot. När jag värmde upp inför finalen kände jag hur något i foten knäckte till och efter det kunde jag inte trampa på framfoten. Det fanns inga andra alternativ än att avstå från att springa finalen, åka hem och befara det värsta. Mina farhågor förverkligades när röntgenbilderna bekräftade en fraktur i 3. mellanfotsbenet och jag fick sätta punkt för säsongen 2018. Besvikelsen var stor då sprintformen kändes riktigt bra och jag hade verkligen sett framemot höstsäsongens sprinthelger: FM-sprinten, Euromeeting och Världscupen.
Jag anser mig ha tagit en hel del framsteg den här säsongen. Jag har bl.a. varit 2 sekunder ifrån att nå top10 internationellt, varit med i kampen om topplaceringar på FM varje gång, växlat i tät på Tiomila och för första gången någonsin sprungit fem jämna lopp på 5-dagars. Min prestationsnivå har varit högre än någonsin förr. Trots det känns det som att säsongen tog slut allt för tidigt och att jag hade haft så mycket mera att ge. Det tänker jag göra nästa år. Nu efter två veckors vila känner jag hur det börjar bli svårt att hantera all överflödig energi. Jag täcker dock fortsätta att ta det lugnt ännu några veckor till för att sedan vara riktigt utvilad, tålmodig och säkerligen mer motiverad än någonsin när vinterträningen mot 2019 drar igång.
Viikko kotona EM-kisojen jälkeen on mennyt pikavauhtia lähinnä koulun ja palautumisen merkeissä. Kisaviikko Ticinossa oli kuuma ja mieleenpainuva ja siihen mahtui mun osalta sekä hyviä suorituksia että vuoden isoin pummi.
Sprinttikarsinta juostiin Bellinzonassa ja finaali Mendrisiossa. Kaksi upeaa sprinttikaupunkia ja kaksi hienoa rataa. Teknisesti suoriuduin kokonaisuutena hyvin, mutta jälkikäteen analysoituna kumpaankin suoritukseen jäi paljon viilattavia sekunteja. Fyysiikasta helteinen sää verotti parhaan vireen. Olin lopulta 11. ja jäin kymppisakista 2 vaivaisen sekunnin päähän, mikä vähän harmittaa, mutta oli kiva tehdä arvokisoissa kaksi ehjää suoritusta viime kauden monen vähemmän ehjän sellaisen jälkeen.
Kuva: SSL
Välipäivän jälkeen starttasin keskarin karsintaan. Maaliskuun leiriltä jäi mukavat mielikuvat maastoista ja mieli oli odottavainen. Peitteisyys oli lisääntynyt melkoisesti sitten leirin, joten lähdin rauhassa matkaan. Kaksi ekaa rastia löytyi varsin hallitusti, mutta sitten…. En ihan hamottanut peitteistä, kartalla valkoista, rinnettä oikein ja lähdin pudottamaan rinnerastille aivan liian aikaisin. En myöskäään onnistunut ottamaan tilannetta heti fiksusti haltuun, vaan kartoitin rinnettä jonkin aikaa ennen kuin nousin takaisin huipulle, paikansin itseni ja laskin oikealta nenältä rastille. Loppurata meni hyvin, mutta eihän sitä siedä tuollaisia 9 min koukkuja arvokisakarsinnoissa siedä tehdä. No, eikökän tuostakin jotain oppinut ja onneksi Sveitsin maisemat ja finaalin hienot suomalaissuoritukset lievittivät omaa pettymystä.
Viimeisellä matkallani, viestissä, pääsin 2. joukkueen (-92-vuosikertajoukkueen) aloittajaksi. Maasto oli nopeaa ja loivapiirteisempää kuin vaikkapa keskimatkalla. Melkoista kiitolaukkaa mentiin heti lähtölaukausesta ja pahalta tuntui oikestaan koko ajan, mutta niin sitä vaan tultiin heti kärjen perässä vaihtoon oikein kahden suomalaisjoukkueen voimin. Loputkin suomalaisnaiset hoitivat osuutensa upeasti ja oma syke taisi saavuttaa huippulukemansa siinä vaiheessa kun molemmat joukkueemme olivat mitalitastelussa vielä toiseksi viimeisellä rastilla. Tällä kertaa hopea ja pronssi jäivät 20 sekunnin päähän, mutta ei voi olla kuin ylpeä itsestään ja joukkuekavereistaan kun kaikki suoriutuvat niin hyvin kovassa paikassa.
Loppuviikosta matkaan Suomeen, lauantaina kisataan SM-keskimatka Kouvolassa ja sitten onkin aika suunnata katse kohti Latviaa.
Veckan här hemma efter EM har mest bestått av skola och återhämtning och bara flygit förbi. Tävlingsveckan i Schweiziska Ticino var stekhet och minnevärd och innehöll för min del både bra prestationer och årests största bom.
Sprintkvalet gick i Bellinzona och finalen i Mendrisio. Två sjukt fina sprintstäder och två roliga banor. Tekniskt sett lyckades jag göra två hela lopp, men visst fanns det sekunder att hämta in lite här och var, ffa. i finalen, och värmen gjorde att kroppen inte riktigt svarade så bra som tidigare under våren. Det kändes skönt att lyckas prestera 2 stabila lopp efter många svajiga sådana förra såsongen och en 11. plats är väl inte helt illa trots att det svider att missa top10 men ynka 2sek.
Efter en mellandag var det sedan dag för medeldistanskval. Under lägret i mars fick jag en positiv känsla för terrängen och var förväntansfull inför starten. Sikten hade försämrats ganska mycket sedan lägret så jag inledde lugnt. Tog de två första kontrollerna rätt så kontrollerat, men sen…. Fick inte riktigt grepp om sluttningen som kändes väldigt grön trots att det var vitt på kartan och jag gick ner alldeles för tidigt. Lyckades inte rädda situationen på ett bra sätt och tog ca. 9min innan jag läste in mig och spikade kontrollen. Resten av loppet gick enligt planen, men vill man kvala för final borde man inte tillåta sig själv göra bommar på 9min.. Nåväl, får ta lärdom at detta. De Schweiziska bergen och de finfina Finländska prestationerna i finalen gjorde som tur besvikelsen lite lättare att hantera.
Kuva: SSL
Mitt sista lopp under EM-veckan blev i stafetten där jag fick springa första sträckan i 2. laget (-92årgångslaget). Terrängen var snabb och mindre brant än den på medeldistansen. Det gick riktigt fort direkt från start. Det kändes förjävligt typ hela vägen, men jag orienterade bra och jag kunde växla precis bakom vårt 1. lag endast en dryg halvminut bakom täten. Resten av Finländska tjejerna sprang bra de också och båda våra lag var med i fajten om silver- och bronsmedaljerna hela vägen in i det sista. Denna gång fick vi se medaljerna försvinna 20sek bort, men måste ändå säga att jag är glad och stolt över våra prestationer som lag!
På onsdag bär det av till Finalnd, på lördag är FM i medeldistans i Kouvola och sedan är det dags att vända blicken mot Lettland.
Näyttökisat tuli ja meni. Ja hyvin menikin! Stabiilia suorittamista, josta palkintona EM-kisalippu Sveitsiin. Tuntuu, että suorituksenhallintani on noussut tänä keväänä uudelle tasolle ja se tuntuu tietysti oikein kivalta.
Näyttökisat alkoivat sprintillä Helsingin Lauttasaaressa. Jännitti tosi paljon vaikka toisaalta tiesin, että oman perustason pitäisi riittää tuloslistalla korkealle. Niinhän se riittikin ja 2. sija 5sek seurakaveri Annan takana toi hymyn huulille.
Kuva: Jari Valtonen
Suoritukseni metsän puolella ovat olleet edellisinä vuosina varsin laimeita, viestejä lukuunottamatta, mutta tänä vuonna olen kuitenkin löytänyt siihenkin hommaan uutta itsevarmuttaa. Ankkurirasteilla olin keskimatkan näyttökisan 3. nopein suomalainen mikä tuntui mukavalta edistysaskeleelta.
Kahden onnistuneen näyttökisastartin jälkeen spekuloin mahtuvani kisakoneeseen vaikka jättäisin pitkänmatkan näyttökisan juoksematta. Suoriudun yleensä paremmin, kun keskityn yhteen tai muutamaan kisaan ja siksi kolme arvokisamatkaa (5 starttia karsintoineen) tuntui riittävältä määrältä yhteen viikkoon. En siis startannut Finnspringissä, vaan sen sijaan juoksin Sveitsin penkkoja simuloivia mäkivetoja ja olin enemmän kuin tyytyväinen kun varmistui, että pääsen EM-kisoissa juoksemaan sprinttiä, keskimatkaa ja viestiä.
Ennen Sveitsiin lähtöä oli vuorossa yksi vuoden hauskimmista viikonlopuista eli Tiomila. Meillä oli etukäteen katsottuna vahva joukkue, joten olo oli ennen kisaa positiivisen odottavainen. Kun Ingjerd toi joukkueemme ekalta osuudelta reilussa johdossa vaihtoon, alkoi jännitys hiipiä mieleen toden teolla. Toisella osuudella Anna jatkoi matkaa yksin kärjessä, mutta kolmannella putkipätkällä Elin ison letkan toimesta kiinniajetuksi ja pääsin nelososuudelle isossa ryppäässä. Hermostutti niin paljon, että syke huiteli varmaan sadassakuudessakympissä jo ennen lähtöä ja oli erittäin kiitollinen pitkästä K-viitoituksesta, joka antoin aikaa purkaa pahimmat paineet ennen metsää pääsyä. Ihan hyvin minäkin suoriuduin. Virheettömään suoritukseen en pystynyt, mutta en onneksi tehnyt mitään (kovin) tyhmääkään. Lopussa löysin vielä kirivaihteen ja olihan se mahtava fiilis tulla kärjessä vaihtoon. Ja mahtavaa oli myös kun Sara toi meidät ankkuriosuudelta toisena maaliin! Kakkosjoukkuelaiset juoksivat paremmin kuin hyvin ja pääsimme pokkaamaan palkintoja oikein kahden joukkueen voimin kun heidän loppusijoituksensa oli upea 10. IFK:n miehetkin ottivat voiton kotiin taas kerran, mutta sehän ei ollut mikään yllätys 😉
Kuva: Stefan Kinell
Nyt akut on ladattu taas täyteen ja laukku (melkeen) pakattu. Huomenna suuntana siis Sveitsi ja itse EM-kisat alkavat sunnuntaina juostavalla sprintillä. Let´s go!
Uttagningstävlingarna till EM kom och gick och de gick bra! Kan väl säga att jag sprang stabilt och kammade hem en plats i EM-laget. Jag har hittat en ny säkerhet i min orientenring i år vilken känns otroligt skönt.
Sprintuttagningtävlingen gick i Drumsö i Helsingfors. Innan tävlingen kände jag mig supernervös, men samtidigt visste jag att min grundnivå borde räcka till en bra placering på resultatlista. Och visst gjorde det det. Tog en 2a plats bakom klubbkompisen Anna – gött!
Kuva: Ilkka Metsälä
De senaste åren har jag inte riktigt lyckats i skogen, förutom på stafetter, men i år verkar nya pusselbitar ha fallit på plats och jag har höjt min prestationsnivå. På medeldistansuttagningstävlingen blev jag 3. bästa finländare. Ett steg framåt för mig som tidigare mest sprungit bra på sprint.
Efter två lyckade lopp kände jag att jag hade en ganska säker plats i EM-laget och stod över uttagningstävlingen i långdistans. Jag presterar oftast bäst när jag får fokusera på ett eller några lopp och därför kändes 3 mästerskapsstarter (totalt 5 inklusive kvaltävlingar) som många nog. Istället började jag förbereda mig inför Schweiz genom att näta backe och kände mig mer än nöjd när det blev klart att jag skulle få springa sprint, medel och stafett på EM.
Innan Schweiz och Em var det dags för en av årets roligaste helger – Tiomila. Vårt lag kändes starkt och stämningen var positivt förväntansfull. När Igjerd sprang in i tät från första stärcka började nervositeten stiga. På andra sträckan fortsatte Anna ensam i tät, men på den tredje raka sträcka blev Elin ikappsprungen av en stor klunga och jag fick springa ut på den fjärde sträckan tillsammans med många andra lag. Innan start började nervositetsnivån vara ganska extrem. Jag hade en puls på säkert 160 redan innan jag fick kartan av Elin och sprang iväg och var därför tacksam för den långa vägen till startpunkten som gav mig möjlighet att lugna ner mig lite. Även jag fick till ett hyfsat lopp och kändes otroligt häftigt att få springa in först till växling. Sara gjorde en finfin sistasträcka och tog oss i mål som 2a. 2a!! Så häftigt! Och ännu häftigare är att vi var två IFKgbgchicks-lag på prispallen då andra laget sprang i som 10. IFK:s herrar tog hem segern därpåföljande morgon, men det var ju ingen överraskning direkt 😉
Kuva: Stefan Kinell
Nu är batterierna fulladdade igen och väskan (nästan) packad. Imorgon bär det av till Schweiz och EM inleds med sprint på söndag. Let´s go!
Ensi perjantaina kevään kisakausi starttaa toden teolla näyttökisojen merkeissä. Vähän jo jännittää, mutta enimmäkseen olo on odottavainen. Kiva päästä taas kisailemaan tosimielessä ja nähdä mihin rahkeet riittävät.
Vaikka kisaaminen on hauskaa, niin on myös kisoihin valmistautuminen – varsinkin kun sen saa suorittaa toinen toistaan insiroivimmissa ympäristöissä. Maaliskuissa harjoituksia on tullut tehtyä niin Sveitsin Ticinossa, Ruotsissa Nynäshamnin hoodeilla kuin Suomessa Tampere-Helsinki-akselilla.
Vietimme maajoukkueen kanssa Sveitsissä reilu viikon. Tuona aikana mittariin kertyi lähes 6000 nousumetriä, about 300 otettua maisemakuvaa, 15 käyntikertaa japanilaisessa ravintolassa ja sen seurauksena riisiähky, parisensataa suunnistettua rastiväliä ja lukematon määrä eri kehon osista poisnypittyjä kastanjanpiikkejä. Onnistunut leiri toisin sanoen.
Pääsiäisviikonloppu vierähti Nynäshamnissa tuleviin Tiomila-maastoihin tutustuessa KooVee:n porukan kanssa. Hienoja maastoja sieltäkin löytyi . Monta hyvää treeniä kertyi plakkariin ja yksi kisakin mahtui ohjelmaan. Kauden ekaksi kisaksi se sujui jopa hyvin.
Sen jälkeen olen viettänyt aikaa Suomessa ja todennut etten tiennytkään kuinka mukavaa sulalla, harjatulla asfaltilla juokseminen voi olla. Helsingin Meilahdessa juostussa Stadisprintissä ei viime viikonloppuna valitettavasti ollut vielä sulaa ja jäiset kalliot olivat aika paikoin aika hengenvaarallisen tuntuisia. Hyvinä treeneinä kisat toimivat silti.
Nyt lenkille auringonpaisteeseen virittelemään kulkua loppuviikoksi.
Nästa helg drar vårsäsongen i gång på allvar med EM-uttagningstävlingar till att börja med. Nervositeten börjar infinna sig, men mest känner jag mig förväntansfull. Superkul att få tävla igen och se hur bra man kan prestera!
Att tävla är roligt, men roliga är även tävlingsförberedelserna – speciellt när de görs i inspirerande och vackra miljöer. I mars har jag tränat i schweiziska Ticino, i Nynanäshamn-området i Sverige samt i Tammerfors och Helsingfors i Finland.
I Schweiz tillbringade vi en vecka med landslaget. Under veckan hann vi samla på oss drygt 6000 höjdmetrar, ca. 300 foton på vackra vyer, 15 besök på ett japanskt restaurang och därmed en överdos av ris, närmare 200 hittade kontroller samt en otrolig mängd bortplockade taggar från olika delar av kroppen. Ett lyckat läger med andra ord.
Under påsken åkte jag till Nynäshamn med KooVee för att bekanta mig med den kommande Tiomila-terrängen. Det kommer att bli hur fint som helst! Vi körde många bra träningspass och hann delta i en tävling i Södertälje också där det gick överraskande bra för att vara säsongens första tävling.
Därefter har jag vistats i Finland och kan bara konstatera att jag kom inte ihåg hur skönt det kan vara att springa på snöfri, borstad asfalt! I Helsingfors var det tyvärr inte lika snöfritt i helgen och det kändes bitvis livsfarligt att springa sprint på dom hala berghällarna. Bra träningar var det inför det som komma skall trots allt.
Next up: Ut och springa i solsken och vässa kroppen inför helgen.
Kisa kausi lähenee, mutta aina vaan ikkunan ulkopuolella on valkoista, vaikka maaliskuulla mennään. Eipä siinä, hyvin täällä Göteborgissa on pystynyt ja pystyy silti treenaamaan, mutta huolimatta lumettomia lenkkipolkuja alkaa kyllä olla ikävä.
Treenit ovat sujuneet edelleen hyvin ja pari maajoukkueleiriäkin on nyt takana. Ensimmäinen oli Kisakalliossa ja viimeisin toissa viikolla Espanjan Kataloniassa. Molemmista tarttui mukaan hyviä oppeja ja varsinkin Espanjan-visiitti antoi paljon hyviä ajatuksia sprintin saralle.
Koulussa käynti on toiminut mukavana vastapainoa treeneille ja kirurgian kurssi on tarjonnut monipuolisia oppimiselämyksiä. Odotan toisaalta innolla sitä, että ensi viikon jälkeen saan keskittyä enemmän vain urheiluun ja jättää kouluhommat hetkeksi vähemmälle.
Eilen juoksin hallissa vetoja, joten tänään tiedossa kevyt lenkki. Viikonloppuna olisi tiedossa itse Thierryn ratamestaroima sprinttirupeama ja ensi viikolla suuntaa Suomen ja sieltä pikapuoliin edelleen Sveitsiin. Kelpaa.
Tävlingssäsongen börjar så småningom närma sig men ännu är det vitt ute trots att vi redan är inne i marsmånad. Det funkat nog hyfsat bra att träna här ändå, men tycker att vinter kunde börja ge sig nu så man kan komma ut på snöfria löpstigar igen.
Träningarna har flutit på bra och jag har hunnit vara med på två landslagsläger också. Först i Södra Finland och nu senast i Spanien i Katalonien. Båda bjöd på bra träningar och ffa. den senare gav många goda lärdomar vad gäller sprintorientering.
Skolan har fungerat som en skön motpol till träningen och kirurgikursen som jag går nu har varit väldigt mångsidig och kul. Trots det ser jag framemot att ta det lite lugnare med skolan efter nästa vecka och fokusera mera bara på träning och tävling under resten av våren.
Igår sprang jag intervaller på inomhusbana och idag blir det bara ett lugnt löppass. I helgen arrangeras det en sprint med självaste Thierry som banläggare och nästa vecka åker jag till Finland och snart därefter till Schweiz. Mycket roliga saker att se framemot m.a.o.
