Viikko kotona EM-kisojen jälkeen on mennyt pikavauhtia lähinnä koulun ja palautumisen merkeissä. Kisaviikko Ticinossa oli kuuma ja mieleenpainuva ja siihen mahtui mun osalta sekä hyviä suorituksia että vuoden isoin pummi.
Sprinttikarsinta juostiin Bellinzonassa ja finaali Mendrisiossa. Kaksi upeaa sprinttikaupunkia ja kaksi hienoa rataa. Teknisesti suoriuduin kokonaisuutena hyvin, mutta jälkikäteen analysoituna kumpaankin suoritukseen jäi paljon viilattavia sekunteja. Fyysiikasta helteinen sää verotti parhaan vireen. Olin lopulta 11. ja jäin kymppisakista 2 vaivaisen sekunnin päähän, mikä vähän harmittaa, mutta oli kiva tehdä arvokisoissa kaksi ehjää suoritusta viime kauden monen vähemmän ehjän sellaisen jälkeen.
Välipäivän jälkeen starttasin keskarin karsintaan. Maaliskuun leiriltä jäi mukavat mielikuvat maastoista ja mieli oli odottavainen. Peitteisyys oli lisääntynyt melkoisesti sitten leirin, joten lähdin rauhassa matkaan. Kaksi ekaa rastia löytyi varsin hallitusti, mutta sitten…. En ihan hamottanut peitteistä, kartalla valkoista, rinnettä oikein ja lähdin pudottamaan rinnerastille aivan liian aikaisin. En myöskäään onnistunut ottamaan tilannetta heti fiksusti haltuun, vaan kartoitin rinnettä jonkin aikaa ennen kuin nousin takaisin huipulle, paikansin itseni ja laskin oikealta nenältä rastille. Loppurata meni hyvin, mutta eihän sitä siedä tuollaisia 9 min koukkuja arvokisakarsinnoissa siedä tehdä. No, eikökän tuostakin jotain oppinut ja onneksi Sveitsin maisemat ja finaalin hienot suomalaissuoritukset lievittivät omaa pettymystä.
Viimeisellä matkallani, viestissä, pääsin 2. joukkueen (-92-vuosikertajoukkueen) aloittajaksi. Maasto oli nopeaa ja loivapiirteisempää kuin vaikkapa keskimatkalla. Melkoista kiitolaukkaa mentiin heti lähtölaukausesta ja pahalta tuntui oikestaan koko ajan, mutta niin sitä vaan tultiin heti kärjen perässä vaihtoon oikein kahden suomalaisjoukkueen voimin. Loputkin suomalaisnaiset hoitivat osuutensa upeasti ja oma syke taisi saavuttaa huippulukemansa siinä vaiheessa kun molemmat joukkueemme olivat mitalitastelussa vielä toiseksi viimeisellä rastilla. Tällä kertaa hopea ja pronssi jäivät 20 sekunnin päähän, mutta ei voi olla kuin ylpeä itsestään ja joukkuekavereistaan kun kaikki suoriutuvat niin hyvin kovassa paikassa.
Loppuviikosta matkaan Suomeen, lauantaina kisataan SM-keskimatka Kouvolassa ja sitten onkin aika suunnata katse kohti Latviaa.
Veckan här hemma efter EM har mest bestått av skola och återhämtning och bara flygit förbi. Tävlingsveckan i Schweiziska Ticino var stekhet och minnevärd och innehöll för min del både bra prestationer och årests största bom.
Sprintkvalet gick i Bellinzona och finalen i Mendrisio. Två sjukt fina sprintstäder och två roliga banor. Tekniskt sett lyckades jag göra två hela lopp, men visst fanns det sekunder att hämta in lite här och var, ffa. i finalen, och värmen gjorde att kroppen inte riktigt svarade så bra som tidigare under våren. Det kändes skönt att lyckas prestera 2 stabila lopp efter många svajiga sådana förra såsongen och en 11. plats är väl inte helt illa trots att det svider att missa top10 men ynka 2sek.
Efter en mellandag var det sedan dag för medeldistanskval. Under lägret i mars fick jag en positiv känsla för terrängen och var förväntansfull inför starten. Sikten hade försämrats ganska mycket sedan lägret så jag inledde lugnt. Tog de två första kontrollerna rätt så kontrollerat, men sen…. Fick inte riktigt grepp om sluttningen som kändes väldigt grön trots att det var vitt på kartan och jag gick ner alldeles för tidigt. Lyckades inte rädda situationen på ett bra sätt och tog ca. 9min innan jag läste in mig och spikade kontrollen. Resten av loppet gick enligt planen, men vill man kvala för final borde man inte tillåta sig själv göra bommar på 9min.. Nåväl, får ta lärdom at detta. De Schweiziska bergen och de finfina Finländska prestationerna i finalen gjorde som tur besvikelsen lite lättare att hantera.
Mitt sista lopp under EM-veckan blev i stafetten där jag fick springa första sträckan i 2. laget (-92årgångslaget). Terrängen var snabb och mindre brant än den på medeldistansen. Det gick riktigt fort direkt från start. Det kändes förjävligt typ hela vägen, men jag orienterade bra och jag kunde växla precis bakom vårt 1. lag endast en dryg halvminut bakom täten. Resten av Finländska tjejerna sprang bra de också och båda våra lag var med i fajten om silver- och bronsmedaljerna hela vägen in i det sista. Denna gång fick vi se medaljerna försvinna 20sek bort, men måste ändå säga att jag är glad och stolt över våra prestationer som lag!
På onsdag bär det av till Finalnd, på lördag är FM i medeldistans i Kouvola och sedan är det dags att vända blicken mot Lettland.
