Road to EOC 2018

Näyttökisat tuli ja meni. Ja hyvin menikin! Stabiilia suorittamista, josta palkintona EM-kisalippu Sveitsiin. Tuntuu, että suorituksenhallintani on noussut tänä keväänä uudelle tasolle ja se tuntuu tietysti oikein kivalta.

Näyttökisat alkoivat sprintillä Helsingin Lauttasaaressa. Jännitti tosi paljon vaikka toisaalta tiesin, että oman perustason pitäisi riittää tuloslistalla korkealle. Niinhän se riittikin ja 2. sija 5sek seurakaveri Annan takana toi hymyn huulille.

Kuva: Jari Valtonen

Suoritukseni metsän puolella ovat olleet edellisinä vuosina varsin laimeita, viestejä lukuunottamatta, mutta tänä vuonna olen kuitenkin löytänyt siihenkin hommaan uutta itsevarmuttaa. Ankkurirasteilla olin keskimatkan näyttökisan 3. nopein suomalainen mikä tuntui mukavalta edistysaskeleelta.

Ankkurirastit D21E

Kahden onnistuneen näyttökisastartin jälkeen spekuloin mahtuvani kisakoneeseen vaikka jättäisin pitkänmatkan näyttökisan juoksematta. Suoriudun yleensä paremmin, kun keskityn yhteen tai muutamaan kisaan ja siksi kolme arvokisamatkaa (5 starttia karsintoineen) tuntui riittävältä määrältä yhteen viikkoon. En siis startannut Finnspringissä, vaan sen sijaan juoksin Sveitsin penkkoja simuloivia mäkivetoja ja olin enemmän kuin tyytyväinen kun varmistui, että pääsen EM-kisoissa juoksemaan sprinttiä, keskimatkaa ja viestiä.

Ennen Sveitsiin lähtöä oli vuorossa yksi vuoden hauskimmista viikonlopuista eli Tiomila. Meillä oli etukäteen katsottuna vahva joukkue, joten olo oli ennen kisaa positiivisen odottavainen. Kun Ingjerd toi joukkueemme ekalta osuudelta reilussa johdossa vaihtoon, alkoi jännitys hiipiä mieleen toden teolla. Toisella osuudella Anna jatkoi matkaa yksin kärjessä, mutta kolmannella putkipätkällä Elin ison letkan toimesta kiinniajetuksi ja pääsin nelososuudelle isossa ryppäässä. Hermostutti niin paljon, että syke huiteli varmaan sadassakuudessakympissä jo ennen lähtöä ja oli erittäin kiitollinen pitkästä K-viitoituksesta, joka antoin aikaa purkaa pahimmat paineet ennen metsää pääsyä. Ihan hyvin minäkin suoriuduin. Virheettömään suoritukseen en pystynyt, mutta en onneksi tehnyt mitään (kovin) tyhmääkään. Lopussa löysin vielä kirivaihteen ja olihan se mahtava fiilis tulla kärjessä vaihtoon. Ja mahtavaa oli myös kun Sara toi meidät ankkuriosuudelta toisena maaliin! Kakkosjoukkuelaiset juoksivat paremmin kuin hyvin ja pääsimme pokkaamaan palkintoja oikein kahden joukkueen voimin kun heidän loppusijoituksensa oli upea 10. IFK:n miehetkin ottivat voiton kotiin taas kerran, mutta sehän ei ollut mikään yllätys 😉

Kuva: Stefan Kinell

 

Nyt akut on ladattu taas täyteen ja laukku (melkeen) pakattu. Huomenna suuntana siis Sveitsi ja itse EM-kisat alkavat sunnuntaina juostavalla sprintillä. Let´s go!

 

Uttagningstävlingarna till EM kom och gick och de gick bra! Kan väl säga att jag sprang stabilt och kammade hem en plats i EM-laget. Jag har hittat en ny säkerhet i min orientenring i år vilken känns otroligt skönt. 

Sprintuttagningtävlingen gick i Drumsö i Helsingfors. Innan tävlingen kände jag mig supernervös, men samtidigt visste jag att min grundnivå borde räcka till en bra placering på resultatlista. Och visst gjorde det det. Tog en 2a plats bakom klubbkompisen Anna – gött! 

Kuva: Ilkka Metsälä

De senaste åren har jag inte riktigt lyckats i skogen, förutom på stafetter, men i år verkar nya pusselbitar ha fallit på plats och  jag har höjt min prestationsnivå. På medeldistansuttagningstävlingen blev jag 3. bästa finländare. Ett steg framåt för mig som tidigare mest sprungit bra på sprint. 

Efter två lyckade lopp kände jag att jag hade en ganska säker plats i EM-laget och stod över uttagningstävlingen i långdistans. Jag presterar oftast bäst när jag får fokusera på ett eller några lopp och därför kändes 3 mästerskapsstarter (totalt 5 inklusive kvaltävlingar) som många nog. Istället började jag förbereda mig inför Schweiz genom att näta backe och kände mig mer än nöjd när det blev klart att jag skulle få springa sprint, medel och stafett på EM. 

 

Innan Schweiz och Em var det dags för en av årets roligaste helger – Tiomila. Vårt lag kändes starkt och stämningen var positivt förväntansfull. När Igjerd sprang in i tät från första stärcka började nervositeten stiga. På andra sträckan fortsatte Anna ensam i tät, men på den tredje raka sträcka blev Elin ikappsprungen av en stor klunga och jag fick springa ut på den fjärde sträckan tillsammans med många andra lag. Innan start började nervositetsnivån vara ganska extrem. Jag hade en puls på säkert 160 redan innan jag fick kartan av Elin  och sprang iväg och var därför tacksam för den långa vägen till startpunkten som gav mig möjlighet att lugna ner mig lite. Även jag fick till ett hyfsat lopp och kändes otroligt häftigt att få springa in först till växling. Sara gjorde en finfin sistasträcka och tog oss i mål som 2a. 2a!! Så häftigt! Och ännu häftigare är att vi var två IFKgbgchicks-lag på prispallen då andra laget sprang i som 10. IFK:s herrar tog hem segern därpåföljande morgon, men det var ju ingen överraskning direkt 😉

Kuva: Stefan Kinell

Nu är batterierna fulladdade igen och väskan (nästan) packad. Imorgon bär det av till Schweiz och EM inleds med sprint på söndag. Let´s go!