Innolla odottamani syyskausi lähestyy loppuaan. Elo-lokakuulle on mahtunut paljon hauskoja kisareissuja, mutta tuloksellisesti syksy on ollut osaltani aikamoista vuoristorataa. Kuntokäyrä on ollut nousussa ja kulku parantunut viikko viikolta. Kävin kokeilemassa vauhtia maantievitosella ja ihan hyvinhän se meni, 18.10 suht mäkisellä reitillä ja surkealla vauhdinjaolla (eka kilsa täysiä, loppu pökkelöjaloilla sinnitellen). Ei vielä mikään huikea aika, mutta selkeä parannus minuuttia huonommasta rataennätyksestä. Vuoden päästä taas minuuttia kovempaa, niin alkaa runkonopeus olla kohtuullisella tasolla.
Lyhyt kisakatsaus:
Rastiviikko Skotlannissa – joka toinen päivä siedettävä suoritus, joka toinen päivä pohjanoteeraus. Positiivinen juttu oli jalat, jotka pysyivät virkkuina koko viikon ja MM-pitkän matkan maastossa, Glen Affricissä, käyty viimeinen kisa – silkkaa nautintoa.
Reissun jälkeen otin pikkuflunssaa ja Night hawk- viesti jäi sen seurauksena välistä. Elokuussa vaikutin myös Nuorten Jukolassa, tuolloin kenttäkuuluttajan roolissa.
Göteborgin aluemestaruuskisat – keskarilta hopeaa ja viestistä kultaa. Ei paha, viivalla kun oli aika monta kovaa tyttöä ja kirsikkana kakun päällä tietysti viestikulta GMOK:n edellä.
http://ifkgbgol.nu/news_more.php?news_id=2381&comments=0&lowLimit=10
SM-pitkämatka Raaseporissa – kivaa olla mukana kahden vuoden tauon jälkeen. Karsinnan suoritus ei ollut täydellinen, mutta hyvä karsintajuoksu. Odotin finaalia innolla. Mutta. Homma posahti jo kolmosratille. Tipun kartalta totaalisesti, tuloksena kolmen minuutin koukku, enkä päässyt suunnistukseen kiinni kuin hetkittäin enää sen jälkeen. Maalissa fiilis oli aika tyhjä. Miksi, en luottanut siihen kompassiin, kun maasto ei vastannut mielikuvaa? Miksi en ottanut hommaa takaisin haltuun virheen jälkeen vaan stressaannuin ja tein lisää virheitä? Miksi, oi miksi ….
SM-sprintti Tampereen Epilässä – karsinta meni hyvin, yhtä huonoa reitinvalintaa lukuunottamatta ja tien finaaliin piti olla selvä. Mutta. Olen vastikään saanut uuden emit-leimauskortin, jolla nyt myös juoksin kisan. Jostain syystä olin kuitenkin unohtanut ilmoittaa uuden Emit-numeroni kisajärjestäjille ja väärällä Emitillä juoksusta seurasi hylkäys. Voihan (lisää tähän voimasana). Mikä amatöörivirhe olla tarkistamatta Emit-numero lähtölistoilta. Näköjään sekin piti oppia kantapään kautta, enpä taida enää toista kertaa unohtaa. B2-finaalin voitto ei juurikaan lämmittänyt mieltä, kämppis Annan hopea onneksi vähän.
![IMG_4226[1]](https://www.kirsinurmi.fi/wp-content/uploads/sites/4/2015/10/IMG_42261.jpg)
SM (Ruotsin mestaruus) -viesti Tungelstassa – Tampereelta Tukholmaan pikasiirtyminen ja sprinttimoodista viestimoodiin. Jossan ja Anna hoiteli ekat osuudet hienosti, pääsin metsään kuudentena ja oli sijoituksemme myös maalissa. Eka ”SM-lehti” (plaketti) tuli siis ansaittua. Hyvä me!
25-manna Väsbyssä – viime viikonloppuna oli vielä 25-manna. Toista osuutta oli hienoa viedä kärkiletkassa, kun jalka oli herkkä ja loppuviestin jännittäminen oli selkäpiitä karmivaa kun joukkueemme jatkoi voittotaistelussa aina viimeiselle osuudelle saakka. Loppusijoitus 4. on seuran paras kautta aikain. Heja Blåvitt!
http://www.ifkgbgol.nu/news_more.php?news_id=2398
http://www.kestavyysurheilu.fi/suunnistus/11227-tampereen-pyrinto-suunnisti-parhaaksi-suomalaiseksi-25mannassa
Syksyn perusteella voisin siis ehkä harkita viestinaiseksi siirtymistä, mutta vaikka henkilökohtaiset antavatkin näköjään vielä odottaa itseään, tiedän että kehitystä kaikilla osa-alueilla on tapahtunut ja kyllä se tulevaisuudessa näkyy tuloslistoillakin.
Nyt otan iisisti pari viikkoa ylimenokauden merkeissä. Blodslitet-kisa Norjassa ensi viikolla ja Smålandskavlen Jönköpingissä kahden viikon päästä värittävät viikonloppuja, mutta muuten aioin nyt palautua ja ladata akkuja ja olen valmiimpi kuin koskaan talven harjoituskauteen.
-Kirsi
[morgan_share_buttons]
