Jukola-magic

Louna-Jukola tuli ja meni ja täytti odotukset paremmin kuin hyvin.

Valmistautumisen suoritin Göteborgissa seuratreenien, maailmancupin yleisökisojen ja tenttiin pänttäyksen merkeissä. Lopullinen hyvä tatsi Paimion maastoihin haettiin perjataina pelipaikoille päästyämme harjoituksella naapurimaastossa ja kivassa porukassa ei hyvän kisafiiliksen löytäminen tuottanut vaikeuksia.

Mulle oli tänä vuonna jaettu Venloissa ankkuripätkä IFK:n 1-joukkueessa. Jännittihän se, tosi paljon itseasiassa. On se vaan aika hermoja raastavaa seurata joukkuekavereiden juoksuja ja odottaa ja odottaa. Vihdoin sain kuin sainkin kartan käteen ja eikun menoksi. Jalka oli kevyt ja suunnistus sujui ja aloitinkin ehkä vähän liian kovaa, koska puolen välin paikkeilla tuli välikuolema ja käsittämätön ajautuminen pitkällä välillä. Äh, sinne meni se hieno flow. Päätin kuitenkin olla antamatta periksi ja selvisin loppuradasta mielestäni ihan kiitettävästi maitohapon jyllätessä aivoissa asti. Maaliiviivan ylitin 26. joukkueena. (Tulokset)

Tavoitteemme viime vuoden 18. sijan parantamisesta ei siis täyttynyt. Kaikki joukkueemme tytöt tekivät kelposuoritukset, mutta kenellekään ei osunut mitään kunnon ”tykkijuoksua”. Ihan okoo kokonaispanos siis, joskin paljon jäi hampaankoloon tulevia viestejä ajatellen! Omalta osaltani olen juoksuuni kohtuu tyytyväinen vaikka jäinkin osuusajoissa parhaimmille reilut nelisen minuuttia. Nostin sijoja reilusti ja vauhti oli paikoin oikenkin hyvä, mutta suoritus ei ollut puhdas ja tossulla tuli varsinkin lopun juoksupainotteisilla pätkillä turpaan. Kokemus oli todella motivoiva ja enssi vuonna aion pystyä haastamaan muita entistä paremmin.

Ilta hämärtyi (marginaalisen vähän, mutta kuitenkin) ja ennästysmonen Jukolan sännättyä metsään suuntasin teltalle nukkumaan. Mieslauman joukossa kirmasi nimittäin myös valkoasuinen neitonen OK Kerman viestiä vieden ja aamulla olisi meikäläisen vuoro suunnata metsään toistamiseen, tällä kertaa Jukolan viestin hieman pidempää ankkuriosuutta taittamaan. Eihän se uni tullut ja muutaman tunnin lepäilyn jälkeen heitin aamupalan nassuun ja ehdin kisakeskukseen vastaanottamaan maaliin saapuvaa voittajajoukkuetta. Tytöt olivat kuudella ensimmäisellä osuudella juosseet huikean hyvin ja pääsin kuin pääsinkin metsään ennen vaihdon sulkeutumista ja yhteislähtöä. Lähdin maltillisesti matkaan, mutta juoksu tuntuikin yllättäen kevyeltä ja rasti rastilta nautin entistä enemmän. Maastosta, tunnelmasta, suunnistuksesta. Virheitä mahtui matkanvarrelle jokunen, taisi homma lipsahtaa vähän liikaakin sinne nautiskelun puolelle aina välillä ja ehkä se väsymyskin vähän painoi kaikesta huolimatta, mutta eipä tuo juuri jäänyt harmittamaan kun selvisin kunnialla maaliin ja meidän loppusijoitus kirjattiin lopulta 255./1518. (Tulokset). Ei huono. Ja niin hauskaa oli, että OK Kerman neitokaiset tavataan Jukolan yössä varmasti myös ensi vuonna.

Kesä vaikuttaisi vihdoin saapuneen, joten täytynee nauttia niin kauan kuin sitä kestää! Hyvää juhannusta!

Louna-Jukola kom och gick och levererade!

Jukola-förberedelserna bestod för min del av klubbträningar, världscup-publiktävlingar i Bohuslän samt tentaplugg i försomriga (var dröjer sommarn?) Göteborg. Teknikfinslipning och en sista terrängbesiktning utfördes i typterräng på fredag efter ankomst till Finland. I det goa gänget var stämningen fantastisk och man fylldes av härlig förväntan.

Jag blev i år tilldelad sista sträckani Venlakavlen i IFK:s 1a lag . Det kändes nervöst, väldigt nervöst faktiskt. Det är nervvräckande att stå och följa hur de andra springer och vänta och vänta. Tillslut fick jag kartan i handen och fick springa iväg. Benen kändes lätta, orienteringen flöt på och kanske ledde det till att jag gick ut aningen lite för fort i början, småväggade ca halvvägs in på banan och sprang rejält vingligt på långsträckan. Jälkar. Jag bestämde mig för att kämpa vidare och trots att det kändes som att mjölksyran fyllde varenda vrå i kroppen genomförde jag resten av banan hyfsat och sprang in i mål som 26. lag. (Resultat)

Förra året kom vi 18. och målet var att förbättra den placeringen, något vi inte lyckades med. Alla gjorde godkända lopp, men ingen kom på sin absoluta topp-nivå. Helt ok helhetsinsats alltså, men förbättringspotential finns med tanke på kommande stafetter! För min egen del ät jag ganska nöjd med min egen prestation. Jag lyckades springa om några tjejer och hade bitvis tillochmed mycket bra fart, men gjorde även missar och var långsammare än de bästa speciellt i slutet där det var löpbetonat. Det var en mycket motiverande erfarenhet och nästa år ska jag kunna utmana de andra återigen lite bättre.

När kvällen kom och rekordmånga löpare gav sig ut på förstasträckan i Jukola-kavlen styrde jag mina steg mot tältområdet för att få lite sömn. Bland männen sprang nämligen även en vitklädd brud för laget OK Kerma och i morgongryningen skulle det bli min tur att bege mig ut iskogen en andra gång, då på sista sträckan i Jukolakavlen. Sömnen kom aldrig och efter några timmars vilande steg jag upp, slängde i mig lite frukost och hann tillbaka till tc:n precis lagom för att hinna se då vinnarna kutade i mål. Flickorna hade gjort jobbet otroligt bra på de sex första sträckorna och jag kom iväg innan växlingen stängde och innan samstart. Jag gick ut lugnt, men kroppen kändes förvånandvärt pigg och för varje kilometer njöt jag mer och mer. Njöt av terrängen, stämningen, orienteringen. Några rejäla misstag gjorde jag också, kanske njöt jag lite för mycket på koncentrationens bekonstnad alltid emellanåt och kanske den sömnlösa natten också hade ett finger i spelet men i mål kom jag tillslut. 255./15181. blev vi, inte dåligt. (Resultat) Och såpass kul hade vi att OK Kerma:s tjejer kan säkerligen påträffas i Jukolanatten även nästa år.

Nu verkar sommaren äntligen vara här så får passa på att njuta. Glad midsommar!

Kirsi